Mä rakastan niitten silmiä, mä rakastan niitten hymyy, mä rakastan niitten ääntä, mä rakastan niitten hiuksia, mä rakastan niitten naurua, mä rakastan niissä kaikkea.

Mihin mä joudunkaan ilman niitä?
Niitä on neljä. Ne on ihania.

Nyt ne kumminki menee pois mun luota.
Mä en enää nää ku ne syö, nauraa, hymyilee, haukkuu idiootteja, pelaa jalkkista, tekee aamulla läksyjä pihalla...

Onneks otin niistä joskus salakuvia kännykällä. Mutta puoletkaan ei onnistunu, ainaki yritin.
Onneks mulla on kahen niistä mese, ja kahen puh. numerot. En mä kyllä niillä mitään tee.

No kai mä vuoden kestän. Sit nään osaa ehkä päivittäin. Silti on kauhee ikävä niitä. </3